Laaja-alainen ammatillisen koulutuksen järjestäminen on turvattava jatkossakin eri puolilla Suomea, esittää Suomen oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry lausunnossaan ammatillisen koulutuksen reformiin. Toisen asteen koulutuksen uudistaminen on positiivista, mutta lakiehdotuksessa on vielä useita selkeyttämistä vaativia asioita.
Työelämän tarpeisiin on jatkossakin pystyttävä vastaamaan laaja-alaisesti oppisopimuskoulutuksella. Oppisopimuskoulutusta voidaan tällä hetkellä järjestää kaikkiin tutkintoihin, vaikkei paikallinen oppilaitos sitä järjestäisikään. Järjestämisluvan rajaaminen vain koulutuksen järjestäjän omiin tutkintoihin asettaa työelämän edustajat ja opiskelijat kohtuuttomaan sekä eriarvoiseen asemaan, koska heidän tulisi jatkossa itse selvittää, mistä koulutusta on saatavilla. Työelämälle tarjottava oppisopimuskoulutuspalvelu heikentyisi huomattavasti nykytilaan verrattuna.
Pienten ja harvinaisten toimialojen koulutus on toteutettu pääosin oppisopimuksella. Rajattu järjestämislupa ei huomioi riittävästi näitä pieniä toimialoja ja haja-asutusalueiden yrityksiä, joilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia henkilöstön koulutukseen. Arvioimme, että koulutuksen saatavuus vähenee merkittävästi harvinaisemmilla aloilla ja syrjäseuduilla, mikäli lakiehdotus säilyy sellaisenaan.
Reformin tavoitteena on ollut kehittää oppisopimuskoulutusta ja vähentää siitä työnantajalle aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. Oppisopimuskoulutuksen kehittämistä varten ei ole kuitenkaan tehty selvitystä sen nykytilasta ja kehittämistarpeista, eikä lakiehdotukseen ole kirjattu kehittämistä koskevia muutoksia.
Koulutussopimus soveltuu etenkin nuorille ammattiin opiskeleville, joiden osaamistaso ei vielä houkuttele työnantajia sitoutumaan palkkatyösuhteiseen oppisopimuskoulutukseen. Toteutuessaan koulutussopimuksen ja oppisopimuksen poluttaminen sekä opiskelijan parantuvat työllistymismahdollisuudet oppisopimuksen jälkeen tuovat positiivista vaikuttavuutta ammatilliseen koulutukseen. Työpaikoilla järjestettävän koulutuksen ja niihin liittyvien sopimusten määrän lisääntyminen voi herättää lisääntyvää byrokratian kokemusta työnantajien keskuudessa.
Koulutussopimuksen ja oppisopimuksen välisen rajan selkiyttämiseksi koulutussopimuksen kesto tulee rajata niin, että sen kesto on enintään puolet koulutuksen kokonaiskestosta. Rajauksen avulla suojataan opiskelijan asemaa, edistetään opiskelijan työllistymistä, sitoutetaan työnantajaa koulutustehtävään ja estetään opiskelijoiden käyttö ilmaisena työvoimana. Rajauksella mahdollistetaan myös koulutussopimuspaikkojen riittävyyttä mahdollisimman monelle opiskelijalle. Miten työmarkkinoihin vaikuttaa palkattoman ja työpaikoilla tapahtuvan koulutuksen lisääntyminen? Yhteiskunnan näkökulmasta oppisopimuskoulutuksen tulisi olla ensisijainen ratkaisu sen tuottamien verotulojen ja kustannustehokkuuden vuoksi.
Suomen oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry esittää, että rahoituslaki vaatii jatkovalmistelua. Tämänhetkinen lakiesitys on koulutuksen järjestäjän rahoituksen ennakoinnin näkökulmasta erittäin monimutkainen ja epäselvä. Suomen oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry edellyttää, että oppisopimuskoulutuksen rahoituksen määräytymisperusteet ovat yhteneväiset muiden koulutusmuotojen kanssa, jotta rahoituksen ohjausvaikutukset eivät aseta oppisopimuskoulutusta koulutuksen järjestäjälle eriarvoiseen asemaan.
Lisätietoja
Tarmo Välikoski
Suomen oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry, puheenjohtaja
Puh. 0500 480 186
tarmo.valikoski@omnia.fi